Seikkailu-urheilun World Series -kilpailu Raid in France 29.8.-4.9.2011

Seikkailu-urheilun World Series -kilpailu Raid in France 29.8.-4.9.2011

Team Garmin Adventure osallistui elokuun lopussa ArWorldSeries-sarjan Raid in France-kilpailuun Ranskan kaakkois-kulmassa Buis Les Baronniesin pikkukaupungissa. Joukkueessa kisasivat Juha Lehtonen (kapteeni), Mika Lehtonen, Laura Salminen ja Mikko Kolehmainen. Huoltajia ei tällä kertaa sallittu mukaan, vaan järjestäjät hoitivat kalustosiirtelyt.

Ennakkotietojen perusteella kisasta odotettiin raskasta ja vaativaa. Ruokahuoltoa tultaisiin näkemään kisan aikana vain pari kertaa, joten olisimme kisan Back to nature -teeman mukaisesti luonnon armoilla. Mukaan otettaisiin siis ruokaa reiluksi vuorokaudeksi kerrallaan ja vettä sitä mukaa mistä sitä saataisiin. Lajeina olisi pyöräily, melonta, trekkaus, caving, canyoning ja köysitehtävät.

Varustetarkistuksista päästiin läpi ilman suurempia ongelmia. Keittimen kaasut saatiin tosin hankittua useamman tunnin shoppauskierroksen jälkeen ja jumarointisetin (nousukahvojen) toimivuudesta käytiin väittelyä epämääräisellä ranskan ja englannin sekoituksella kiipeilyoppaiden kanssa. Etukäteen oli jo tiedossa, ettei tiedonkulku kisassa tulisi olemaan helppoa, koska järjestäjien englanninkielinen tiedotus oli surkeaa. Karttoja tai reittikirjoja jaettiin vasta lähdössä ja matkan varrella, joten reittiä ei päässyt etukäteen suunnittelemaan. Etukäteen jaetuista osuuskaavioista kuitenkin selvisi, että osuudet tulisivat olemaan matkallisesti melko lyhyitä ja nousulla mässäiltäisiin kunnolla.

Varusteet saatiin pakattua helposti lajikasseihin ja kahteen huoltotynnyriin. Yhden tynnyrin paino oli rajattu 50 kiloon, mutta pakattuamme vaihtovaatteet ja ruuat niihin meillä oli vielä lähes 30 kiloa kapasiteettia. Ostimme tynnyreihin sitten parikymmentä isoa vesipulloa. Ruuaksi oli lähinnä geelejä, energiapatukoita, suklaata, karkkeja ja yksittäispakattuja leivonnaisia. Vaatteita ei juurikaan tultaisi tarvitsemaan, tynnyrithän nähtäisiin vain kahdesti.

Kisa-aamuna kilpailijat, kaikkiaan 48 nelihenkistä joukkuetta, pakattiin melontavarusteiden ja kisareppujen kanssa busseihin ja kuljetettiin parin tunnin ajomatkan päähän. Lähtöpaikalla oli aikaa viritellä varusteet kiinni kajakkeihin ja antaa pari haastattelua paikalliselle televisiolle ja syödä loput matkaeväät pois.

Heti startin jälkeinen suma. Kuva/kuvaaja: Raid in France/Jean-Jacques Raynal.

Itse kisa starttasi massalähtönä meloen keskeltä jokea. Noin sata sit-on-top -kaksikkoa samassa rytinässä ei ollut kovin onnistunut ratkaisu järjestäjältä. Onneksi melojen osalta ei tullut hajontaa, eikä ainakaan meidän tiimistä kukaan saanut muiden meloista osumia. Lyhyen melonnan jälkeen oli luvassa kantopätkä, jossa jouduttiin odottelemaan viitisen minuuttia, kun järjestäjät laskivat yksitellen kajakkeja jyrkästä penkasta alas. Melonnan loppu oli helppoa leveässä joessa alavirtaan melomista, josta jatkettiin 3km juoksuosuudella pientä puroa ylävirtaan ja vaihtoon. Tässä vaiheessa olimme noin yhdeksänsiä.

Ensimmäisen pyöräilyn vaihdossa järjestäjät ilmoittivat, että meille tulee aikasakko, koska pyöräkassissa oli tyhjiä juomapulloja. Eipä tästäkään kiellosta ottanut tolkkua säännöistä, mutta samainen sakko oli tullut mm. MerrelMultimaniallekin täysistä juomapulloista, joka taas oli selvästi kiellettyä. Saatu vartin sakko kärsittiin pyöräilyn puolivälin rastilla pimeyden juuri laskeutuessa, joten siinä oli hyvin aikaa viritellä valot kypärään, syödä ja kinata järjestäjän kanssa sakon oikeellisuudesta. Kyseisiä pulloja ei saatu käyttää enää loppukisan aikana.

Jo ensimmäinen pyöräily näytti kisan todellisen luonteen - takaisin luontoon. Lähes kaikki asfalttitiet olivat kiellettyinä reittikirjassa ja käytettävät polut olivat usein niin jyrkkiä, ettei ajaminen onnistunut. Maisemat olivat kuitenkin todella hulppeita, vuoristoniittyjä ja harjanteita mentiin ylös ja alas hieman yli omankin tarpeen.

Yön pyöräilyssä pääsimme tutustumaan ranskalaisen VTT:n (Velo Tout Terrain = joka maaston pyöräily) hienouksiin, kuten pyöräcanyoningiin. Reittikirja ohjeisti menemään rastille seuraamalla puroa. Puron penkat nousivat pian parinkymmenen metrin korkuisiksi, joten ainoa kulku-ura oli jatkuvasti kapeneva puro. Kartasta ei ilmennyt kaikkia sivuhaaroja, joten seikkailimme väärässä kanjonin haarassa reilun tunnin. Lopulta löysimme oikeaan haaraan ja löysimme rastin kukkulan rinteestä. Kuulemma ranskalainen Lafuma oli hakenut rastia yli kuusi tuntia.

Rastiväli B9-B10 oli vaikea. Valkoiselta tieltä löysi helposti oikean puronuoman, mutta sen jälkeen mitään kartassa esiintyvää ei sitten näkynytkään. Karttaan merkityt niityt olivat umpeenkasvaneita metsiä ja kulkeminen haastavaa ylävirtaan. Sääliksi kävi pyöriä.

Pyöräilyn loppu oli enimmäkseen pyörän kantamista. Rinteessä kiemurteleva polku oli niin kapea, ettei pyöräilijä ja pyörä mahtuneet rinnakkain samalle polulle ja pienellä ajovirheellä olisi päätynyt kymmenkunta metriä alemmaksi.

Aamun valjetessa vaihdoimme trekking+canyoning -osuudelle, joka alkoi jyrkällä pusikkorinteellä. Yhdellä rastilla oli caving-osuus, jossa aika pysäytettiin puoleksitoista tunniksi. Kenelläkään meistä ei ollut mitään kokemusta luolapuuhista, joten spesiaalikarttaa jouduttiin hieman ihmettelemään.

 

Luolasto ei ollut kovin miellyttävä paikka, mm. siksi että kypäräkin jäi parista kohtaa kiinni reitin ollessa kapeimmillaan 25cm leveä. Kuva/kuvaaja: Raid in France/Jean-Jacques Raynal.

Laura nukkuu mukavat 45min luolasuunnistuksen jälkeen. Kuva/kuvaaja: Raid in France/Jean-Jacques Raynal. 

 

Lopulta löysimme kuitenkin luolastosta rastin ja uloskäynnin noin kolmessa vartissa ja ehdimme vielä nukkumaan ennen pakollisen tauon loppumista. Canyoningin lähtö vaikutti tavanomaiselta purossa rymyämiseltä, mutta yllättäen kanjoni muuttui todella syväksi ja vaikuttavaksi. Vettä oli enimmillään napaan asti ja köysilaskeutumiset olivat helppoja, vaikka järjestäjät olivat käyttäneet dynaamisia, joustavia köysiä reitin rakentamiseen. Joustava köysi märkänä ei ole niitä turvallisimpia.

Pääsimme taas pyöräilemään, mutta ilmeisesti järjestäjä oli tehnyt virheen reittikirjan suunnittelussa, kun saimme ajaa jopa useamman kilometrin asfaltilla. Tein myös pienen suunnistusvirheen, kun lähdin nousemaan karttaan merkityn polun suuntaista tieuraa harjanteelta, jolta polku oli merkitty lähteväksi. Tie johti meidät liian ylös rinteille, joten jouduimme ajamaan vuoristoniittyjä sivusuunnassa päästäksemme oikealle polulle.

Tyypillistä pyöräilyä. Kuva/kuvaaja: Raid in France/Jean-Jacques Raynal.

Saavuimme vaihtoon pimeän laskeutuessa, ja meille kerrottiin että olimme jo neljänsiä. Päätimme nukkua pakollista unta pari tuntia. Mukana ei tietenkään ollut makuualustoja, joten heräilimme sitten kylmänkouristuksiin. Ylämäkeen trekatessa tuli taas lämmin hetkeksi, kunnes nousimme tuuliselle vuorenhuipulle, jossa joutui työskentelemään pysyäkseen pystyssä. Rastin 15 cut-offiin ehdimme hyvin, parin tunnin erolla. Alle kymmenen joukkuetta selviytyi tästä ensimmäisestä aikarajasta.

Cut-offiin ehtiminen ratkaisi sen, että pääsimme trekkaamaan irtokivirinteitä kilometritolkulla ylös, alas ja sivusuunnassa. Pimeydessä näkökentän ollessa hyvin rajoitettu emme nähneet parhaita reittejä, joten päädyimme tulemaan rastille hienoa irtokivirinnettä sivusuunnassa. Kiveä liukui jalkojen alta sitä mukaa kun niiden päälle astui. Rastimies kertoi, ettei samaa reittiä ollut tullut kuin Quechuan joukkue (tuleva kilpailun voittaja). Pohtiessamme reittiä seuraavalle rastille harjanteita pitkin, rastimies totesi reitin olevan “very difficult”. Lähdimme silti harjanteille, koska reitti oli paljon lyhyempi ja nousua kertyi paljon vähemmän. Eräässä laaksossa olisimme päässeet laskeutumaan irtokivirinnettä polulle, mutta jatkoimme silti kohti harjanteen päätyä mennäksemme suoraan rastille… kunnes eteemme aukeni kartassa näkymättömät jyrkänteet, joille ei ollut asiaa ilman kiipeilyvarusteita. Palasimme takaisin vartin verran ja alastuloreitti löytyi lopulta edellä mainitusta irtokivirinteestä. Jotain tästä opittiin: kun paikallinen sanoo jonkin olevan ”very difficult”, sinne ei ole asiaa. Jalkapohjat olivat tulessa, kun juoksimme lopun alamäet mutkittelevaa irtokivipolkua vaihtoon.

Jouduimme palaamaan harjannetta pitkin, sillä tämä kohta näytti vähintäänkin yhtä hankalalta huipulta käsin.

Tyypillinen reittikirjan sivu: pakolliset varusteet, kielletyt reitit, rastimääritteet ja aikarajat.

 

Seuraavan pyöräilyn alussa pääsimme, reittikirjan ohjeistaessa, käyttämään alueen uria ja polkuja, taas taluttamaan rinteeseen jyrsittyä pikkupolkua. Vannoin jo etten enää koskaan kisaa Ranskassa. Saa nähdä miten käy, MM-kisoja odotellessa. Pyöräilyn loppu oli melko helppoa ja hyväpohjaista. Työnsimme pyöriä Buech-joessa ja saimme nauttia jopa hiekkatiestä. Auringon laskiessa suunnittelimme nukkuvamme puoli tuntia, joka kuitenkin venähti tunniksi. Pyöräilyn loppu oli maatalousalueella, jossa reittikirja taas kielsi kaikkien isompien teiden käytön. Reitin löytäminen seuraavalle rastille ei ollutkaan helppoa, työnsimme pyöriä viinitarhoissa ja herättelimme keskiyöllä valoillamme nuoren pariskunnan, kun ohitimme heidän maatilaansa peltojen kautta. Jouduimme myös ylittämään joen, jonka toteutimme ensin seuraamalla jokea yrittäen löytää ylityksen mahdollistavaa aukkoa pusikossa, työnsimme pyöriä kynnöspellolla ja tulimme koirien hätyyttelemiksi ja lopulta kiipesimme rautatiesillan reunarakenteita pitkin joen toiselle penkalle.

Reitti B26:lta vaihtoon oli haastavaa. Sopivaa joen ylityspaikkaa ei ollut, siitä piti huolen kymmenien metrien kaistaleet läpipääsemätöntä piikkipuskaa joen molemmilla rannoilla. Jälleen myös valkoisten ja ruskeiden teiden sekä rautatien käyttö oli kielletty. Radan vierestä selvisimme yli.

Reittikirja ohjeisti kulkemaan erään maatalon pihaa sivuten vaihtopaikalle. Talon isäntä ei ollut kovin ymmärtäväinen seikkailu-urheilijoita kohtaan, kun oli kuulemma valvonut jo kaksi yötä kuunnellen koiriensa haukkumista aina kilpailijoiden ohittaessa talon.

Vaihtoalueella käytimme peräti neljä tuntia sleepcardista, jolloin meillä oli hyvin aikaa valmistella melontakamat, laittaa lämpimät ruuat ja nukkua. Pääsimme melomaan auringon noustessa, mikä olikin taktisesti järkevä ratkaisu: muiden joukkueiden mukaan pimeällä matalassa joessa melominen oli todella hidasta. Tämä melontapätkä oli kisan miellyttävin osuus. 39 kilometriä helppoja 1- ja 2-luokan koskia. Jatkuvasti sit-on-top -kajakkia joutui vetämään matalassa vedessä ja muutaman kerran meinasimme kaataa kajakin osuttuamme virran mutkassa rantaan. Suoritimme melonnan noin 5,5 tunnissa järjestäjän ennustaman seitsemän tunnin sijaan. Taisimme olla nopein joukkue.

Seuraava osuus alkoi tiukalla nousulla ja jatkoi jyrkkenemistään. Reitti kulki vanhan vaellusreitin merkkejä seuraten rinteessä, joka oli lähinnä alaspäin valuvaa irtonaista vaahteran lehteä. Jyrkän rinteen loputtua osuus jatkui loivempia niittyjä pitkin kohti vuoren huippua, josta laskeuduttiin köydellä 70 metrinen jyrkänne alas ja jatkettiin alamäkeen juosten. Tulkitsimme reittikirjasta, että seuraavalla vaihtorastilla olisi cut-off parinkymmenen minuutin kuluttua, joten tulimme osuuden lopun todellakin kovaa vauhtia. Kerkesimme ajan puitteissa rastille, mutta järjestäjiltä selvisi, että cut-off onkin noin kolmenkymmenen kilometrin pyöräilyn päässä. Päätimme käyttää viimeiset kaksi tuntia pakollista lepoaikaamme, joka kului pyörien kasaamiseen, syömiseen ja nukkumiseen.

Pyöräilyn alussa keli oli todella lämmin, päivän lämpimät ilmamassat olivat jääneet laaksoihin. Ympärillä näkyi kuinka pilvissä salamoi ja ilma olikin todella hiostava. Reitillä riitti taas ylä- ja alamäkiä jotka muuttuivat melko liukkaiksi kun pilvet puhkesivat satamaan. Eipä käynyt kateeksi niitä joukkueita, jotka olivat jättäneet pakolliset unensa viimeisen yön sateisiin. Suunnistus oli todella stressaavaa, koska pimeässä virheiden teko oli erittäin helppoa ja kartalla oli polkuja, joita ei enää löytynyt maastosta. Pimeyden myötä joukkueessa alkoi myös unenpuute painamaan toden teolla. Ahkeralla kompassinkäytöllä ja risteyksien moninkertaisella varmistamisella selvisimme kuitenkin ilman suurempia virheitä rastille 27, johon cut-off oli määritetty. Saavuimme sinne aamunkoitteessa. Cut-offissa ajanotto keskeytettiin ja meidät määrättiin odottamaan lisää joukkueita ja bussikuljetusta. Järjestäjät olivat kerrankin miettineet asian loppuun asti: Rasti oli kylässä ja kylän leipomo aukesi sopivasti hieman saapumisemme jälkeen. Tuoreet täytetyt leivät ja croissantit maistuivat todella hyvältä.

Bussikuski oli selvästi Sebastian Loebin hengenheimolaisia. Kilpailijat tietenkin yrittivät nukkua bussissa ja kuski ajoi asfalttirallia serpentiiniteillä. Muutaman kerran heräsin siihen, kun olin ilmassa, irti penkistä.

Meidät oli viety lähemmäs maalia, rastille 31 pyöräilyosuuden varteen. Bussilastillinen joukkueita starttasi väliaikalähdöillä pyöräilyosuuden viimeisille rasteille. Pyöräilyn lopuksi oli lyhyt trek- ja köysiosuus Buis Les Baronniesin viereisen kallioharjanteen yli ja maaliin. Bussissa lepäilyn jäljiltä olimme taas uudessa iskussa ja ajoimme pyöräilyn reilussa tunnissa järjestäjän väittämän parin tunnin sijaan.

Köysiosuudelta oli peruutettu jumarointi, koska sen väitettiin olevan liian raskas joukkueille. Jumaroinnin korvasi helppo via ferrata rinnettä pitkin. Köysiosuudella oli yksi vaakaköysiylitys, lyhyt köysilaskeutuminen, lisää ferrataa, muutama tunti jonottamista auringonpaisteessa vuorenharjanteella ja jonon aiheuttanut reilu satametrinen köysilaskeutuminen. Köysistä irti päästyämme ymmärsin mitä järjestäjän blogissa mainittu “Ylitettyänne pisteen, josta ei ole paluuta, alkaa macchia-pensaikko” tarkoitti. Edessämme aukeni puolen kilometrin piikkipuskarinne. Emme löytäneet rinteestä sivusuunnassa kohti rastia kulkevaa uraa, jota muut joukkueet olivat käyttäneet vaan laskeuduimme alemmas ja satuimme löytämään vanhan polunpohjan, joka vei meidät tielle noin puolen kilometrin päähän viimeisestä rastista. Meidän reittimme taisi olla se nopein ja miellyttävin. Kisan loppu olikin helppoa, merkattua reittiä pitkin poluilla ja tiellä ja lopuksi joen pohjaa pitkin maaliin.

Viimeiset rastit ja maali.

Podiumilla meidät palkittiin kuudentena, mutta järjestäjän tarkistettua tulokset nousimme viidensiksi. Kokonaisuudessaan kisasta jäi tyytyväinen fiilis. Loppujen lopuksi järjestelyt toimivat hyvin, maastot olivat hienoja ja järjestäjätkin mukavia. Ensi vuoden MM-kisaan osallistuminen vaikuttaa siis erittäin houkuttelevalta.

Palkintokorokkeella pari tuntia maaliintulon jälkeen.

Kisaraportti: Mikko

Maratoonari Leena Puotiniemi ja Garmin yhteistyöhön

Suomen tämän hetken puhutuin naismaratoonari Leena Puotiniemi ja Garmin ovat tehneet yhteistyösopimuksen.

Garmin Suomi Oy:n markkinointipäällikkö Juha Kainua toteaa: ”Olemme innoissamme saadessamme Leenan yhteistyökumppaniksemme. Leena on vaatimaton puurtaja, joka ei ole liiemmin huudellut tekemisistään. Tulokset ovat puhuneet puolestaan”. Yllättävää kyllä, tämä on Puotiniemelle ensimmäinen sponsorisopimus.

Puotiniemi aloitti ammattimaisen juoksuharjoittelun vasta 32-vuotiaana ja nyt kolme vuotta myöhemmin hänet valittiin edustamaan Suomea ensi kesän Lontoon olympialaisten maratonille. Upea suoritus! Tarina on kuin suoraan satukirjasta.

Puotiniemen harjoitteluasenne kuvastaa hyvin hänen luonnettaan: ”Tehdään tarpeeksi paljon tasaisen hyviä harjoituksia niin, että siitä nauttii”. Puotiniemi haluaa esimerkillään osoittaa, että liikunnasta on aidosti hyötyä, kunhan sen vain aloittaa. Iällä ja tavoitteilla ei ole väliä.

Puotiniemi tulee jatkossa hyödyntämään aktiivisesti Garmin GPS-sykemittareita mm. harjoitteluvauhtien sekä määrän seurannassa. Tähän mennessä Puotiniemen harjoituspäiväkirja on ollut hänen oma muistinsa. Onkin mielenkiintoista nähdä, mihin Leena vielä pääsee, kun tämän tason urheilija hyödyntää jatkossa nykyaikaista Garmin GPS-sykemittaria ja monipuolista Garmin Connect -jälkianalyysia sekä tilastointia.

 

Tarja Airaksinen, manageri
tarja.airaksinen@businesscollege.fi

Merilohen uistelun SM 2011

Tapani ”Apa” Levulan kipparoima Garmin Salmon Team osallistui merilohen uistelun SM 2011 kilpailuun heinäkuun alussa. Venekunta oli podiumilla jo kolmatta kertaa ja sai tällä kertaa kilpailun kolmanneksi suurimman lohen. Kala painoi komeat 12,5kg.

Vain kilpailun neljä suurinta kalaa olivat yli kymmenkiloisia. Koko kilpailussa kalaa tuli kappalemääräisesti jälleen verraten vähän, joten saavutus on erittäin arvokas.  

Garmin-elektroniikkaa uusittiin kesän kilpailuja varten uuteen uskoon ja veneeseen asennettiinkin aiempaa näyttävämpi monitoiminäyttö GPSMAP 7012. Lippulaiva sarjassaan sekin.  Aiempi Garmin-kalustus olikin jo monipuolinen sisältäen mm. GSD 22 kaikuluotaimen, autopilotin ja VHF:n.

Levulan mukaan kalastajat ovat nyt löytäneet Garmin plottereiden hienoudet. Aktiivi ja ammattikalastaja piireissä tuotteet ovat tunnettuja ja hyväksi havaittuja apuvälineitä. Esimerkkinä tästä voidaan mainita esimerkiksi ylivoimaisen tarkka kalapaikkojen läpi käyminen. Tähän on eri syitä, mutta kaikki lähtee tarkasta Bluechart-kartasta, jossa kaikki karttayksityiskohdat palvelevat tarkoituksen mukaisesti. Kalastaja näkee pohjan muodot ja hyvät kalapaikat tarkasti. Kosketusnäyttö on kätevä koska, se on nopea ja helppokäyttöinen. Reitin teko käy vaivattomasti. Näytölle merkitään koskettamalla halutut kalapaikat ja reitti on valmis. Pilotti ajaa reitin tismalleen siitä mistä kalastaja haluaa, jolloin kalastaja voi keskittyä vapojen, raksien, takilan ym. säätämiseen. Oikein ohjelmoidut kaikuluotaimen asetukset antavat reaaliaikaista tietoa kaikista vedenpinnan alaisista yksityiskohdista. Kätevä automaattinen kaikusignaalin voimakkuuden säätö vaihtuu usein hänellä manuaaliasetukselle. Silloin nähdään erittäin tarkasti mm. takilakuulat, houkutuslevyt, raksit ja tietysti tärkeimpänä kalat. Hyväksi havaittu manuaaliasetus signaalivoimakkuudelle on 20-30 metrin syvyydessä noin 75%. Kannattaa muuten kokeilla! Digitaalinen kaikuyksikkö lähettää signaalia sekä 50kHz että 200kHz taajuudella. Kaikunäkymä on erilainen molemmilla taajuuksilla. Ammattimies osaa poimia tuostakin kaiken hyödyn ja aktivoi jaetun näytön päälle jolloin molemmat näyttökuvat ovat seurattavissa samaan aikaan. Nähdään kalat ja pohjanmuodot tarkasti sekä matalasta että syvältä.

Tässä vain muutamia, mutta hyödyllisiä ”salaisuuksia” erinomaiseen kalansaaliiseen.

Team Garmin Adventuren retki Ruotsissa 34 tuntia ja 286 kilometriä

Le Grand Tour 24h seikkailukilpailu, 2.-3.6.2011, Torsby, Ruotsi

 

 

Sain innostettua ironman-triahlonisti Sari Puumalan 24h-seikkailukisaan parilla puhelinsoitolla ja kahden viikon varoitusajalla. Kaikki muut tiimin vakiojäsenet olivat varattuja mutta minähän halusin kokeilla ruotsalaista nonstop-kisaa. Sarilla oli vain vähän seikkailuosaamista mutta sitäkin enemmän pyöräily- ja juoksukokemusta, tosin maantiellä hankittua. Kisan aikana totesimmekin että erittäin tekninen maastoajo sekä metsäjuoksu eivät olleet Sarin vahvuuksia. Rohkeutta ja mukautumiskykyä ei Sarilta kuitenkaan puuttunut, sillä köysitehtävät sujuivat ripeästi ja melontavauhti nousi hyvälle tasolle kisan loppua kohti.

Yhtään yhteisharjoitusta emme tehneet, ja minä lainasin Sarille seikkailuvarusteita ihan riittävästi. Ensimmäisen kerran Sarilla oli selässään 30L reppu, lukuisat taskut täynnä evästä. Hyvillä mielin lähdettiin reissuun, tavoitteina tasainen eteneminen ja maaliin pääsy. Lupasin Sarille 24h kisan mutta se ylittyi voittajillakin reilusti, meillä 10h.

Minulla valmistautuminen kisaan ei mennyt tavoitteiden mukaan, vaan univelkaa kertyi yö toisensa perään viikon ajan ennen kisaa. Rutiinilla survoin varusteet Tatonkaan ja luotin tekemääni varusteluetteloon.

Meidän piti ehtiä Turusta lähtevään lauttaan keskiviikkona 1.6. klo 20 mennessä, mutta vielä klo 17.20 möin karttoja ja säädin ihan uutta rogaining-ohjelmistoa Keski-Uusimaarasteilla Tuusulassa. Sari odotti minua jo reitin varrella. Säätämisen jälkeen selvisimme lauttaan ja buffettipöytään.

Ti-aamulla varhain karautimme 430km Torsbyn ohi kanoottien pudotuspaikalle, Ruotsin ja Norjan rajalla, ja teippasimme geelit sekä banaanit kanootin kylkiin. Sitten kisakeskukseen Torsbyyn säätämään pariksi tunniksi. Ehdimme nippa nappa järjestäjien kuljetukseen rullaluistelun lähtöpaikalle. Kisa alkaisin lyhyillä lajivaihdoilla Torsbyssä. Emme ehtineet syödä laiva-aamiaisen jälkeen, joten olin nälkäinen ja varmaan Sarikin oli, siis ruoan puutteesta.

Startti tapahtui kylän aukiolta ylämäkeen ja otin Sarin melkein heti hinaukseen. Parin kilometrin rullaluistelun jälkeen tulimme juoksun vaihtoon minuutin kärjen jälkeen.

 

 

 

Suunnistus 3km ei sujunut hyvin ja jäimme kärjelle 5min lisää. Pyöräily 8km meni hyvin. Rullaluistelu 2,5km meni hyvin. 5km hiihto tunnelissa meni hyvin ja olimme prologin jälkeen kärkeä 20min perässä.

 

Nyt alkoi varsinainen matkanteko, pyöräily 30km pienillä poluilla, kantaen soilla ja vaaroja ylös. Hulppeat maisemat. Suunnistus sujui hyvin. Välillä vedin Saria jos maasto antoi mahdollisuuden. Lopussa nousimme 400m vaaran huipulle. Ei mitään tietoa sijoituksista.

Suunnistus 20km pimenevään yöhön sujui hyvin. Kerran hukkasin Sarin kun en katsonut taakseni. 

 

 

 

Suunnistus 20km pimenevään yöhön sujui hyvin. Kerran hukkasin Sarin kun en katsonut taakseni.

Olimme sekasarjassa sijalla 6 kun tulimme melonnan vaihtoon. Paatti kulki ihan hyvin ja rastit löytyivät. Kun tulimme reilun kilometrin kantopätkälle, niin Sari ihmetteli että voiko tuosta kohtaa nousta ylös rinnettä. No siitä menimme rutiinilla, sillä minähän en arpomaan ala kisassa. Kanootin lasku virtaavaan jokeen ei sujunut yhtä hyvin sillä kanootti tarttui joen yli kaartuvaan puuhun ja kaatui, täyttyi vedestä ja varusteita katosi. Minähän hyppäsin virran vietäväksi ja sain parissa minuutissa kerättyä melan ja kanoottikärryt. Piristyimme uinnista kummasti ja kanootti kulki muuten hyvin, paitsi vesilasti hidasti. Vaihdossa meitä odotti rullaluistimet. Luistelimme 5km ja aloitimme juoksun pyörille ylämäkeen. Aurinko paistoi jo todella kuumana, 30 astetta. Kadotimme niukkaakin niukemman polun ja painelimme suunnalla viimeisen puoli tuntia. Pyörät löytyivät sukkana.

Vielä emme kuitenkaan päässeet pyöräilemään vaan saimme käteen vanhan 1:11000 suunnistuskartan, matka noin 12km. Ensimmäinen rasti edellytti uimista turvesuossa, samoin kolmas ja viides. Hyvin meni, vaikkakin hankalissa maastonkohdissa hitaammin. Nousua tuli jälleen puoli kilometriä. Pikaista tankkausta, lyhyet trikoot jalkaan ja suunta alamäkeen.

Pyöräily 160km alkoi heikosti omalta osaltani, sillä raskas univaje hidasti vauhtia. Tein myös pari suunnistusvirhettä. Söin paljon, nukuin 5min ojassa mutta vasta kastautuminen jääkylmään tunturipuroon pelasti päivän. Taas etenimme hyvää vauhtia ja täydensimme eväitä huoltamolla (jäätelöä, redbullia ja kokista reppu täyteen).

 

 

Pyöräilyn puolivälissä oli kiipeilyrasti jossa jouduimme odottelemaan 20min, josta nukuimme 9min ja söimme 11min. ”Kiipeilyyn” kuului kaksi flying foxia rotkon yli ja tyrolian traverse löysillä vaijereilla. Ihan kivat.

 

 

Pyöräily jatkui hyvällä sykkeellä 15km kunnes saavuimme suon laitaan. Päätimme jättää pyörät ja hakea kaksi rastia juosten 4km peitteiseltä suoalueelta. Rastit löytyivät hyvin mutta pyörille paluu olikin vaikeampaa sillä mistään ei saanut kiinni kun kartta oli seikkailullisen epätarkka ja 1:40000. Lopun pyöräily meni hyvin, paitsi 400 metrin irtosora-alamäki oli Sarille hidas. Melonnan vaihtoon tulimme auringon taas himmentyessä. Olimme olleet matkalla jo reilusti yli vuorokauden ja Sarin henkinen tavoiteaika ylittymässä reilusti.

Melonta 22km yöllä sujui todella hyvin, mitähän oli tapahtunut, sillä ohitimme pari miesjoukkuetta hiilikuitu-martreineen? Kantopätkät meni heittämällä vaikka könyttiinkin pystysuoria rinteitä ylös alas, Sarin ja muiden joukkueiden ihmetellessä. Kisan vaikein rasti 2km kantopätkällä löytyi helposti kun uskoin karttaa ja etenin rutiinilla. Joku joukkue oli keskeyttänyt tässä vaiheessa kun ei ollut löytänyt rastia. Melonnan lopussa lähdimme vielä hyvällä sykkeellä 5km juoksuun Torsbyn hiihtokeskuksen näköalatorniin. Taiteilimme vielä mäen alas ja maaliin ajassa 34h. Olimme tyytyväisiä ja erittäin hyvävoimaisia. Tästä pitäisikin voida jatkaa vielä 4vrk.

Tavoiteaika siis ylittyi 10 tunnilla josta Sari oli leikisti kiukkuinen ja uhkasi ettei olisi lähtenyt matkaan jos olisi tiennyt tämän. Ehkäpä jätin myyntipuheessani mainitsemattani pahimmat ajanylitykset.

Jäimme lopulta kisan kärjelle 6 ja puoli tuntia, tasaisesti koko matkalla. Olimme sekasarjan viidensiä, koko kisan kymmenensiä miesjoukkueet mukaan lukien, kaikkiaan 41:stä startanneesta joukkueesta.

Hyvä reissu kaikkiaan. Valmistelut Ranskan AR-kisaan on käynnissä.

Lohja 24h – Team Garmin

 

 

Tummia pilviä, koleaa keliä ja vesisadetta. Viimeiset 11 vuotta tämä on ollut sääennuste Lohjan24h viikonlopulle. Paikallisessa lehdessä uutisoitiin menneellä viikolla ironisesti ”kaunis keli uhkaa Lohjan24h-tapahtumaa”.

 

 

 

Tänä vuonna aamun sarastaessa aurinko helli kentälle jo saapuneita osallistujia, Ibiksen teltalla on palju odottamassa ilman lämpiämistä ja kaikki vaikuttavat hyväntuulisilta. Keliolosuhteet voisivat tänä vuonna todellakin olla ihanteelliset 24 tunnin maastopyöräilyyn. Aamun kääntyessä päivään voi vain todeta, että tämän vuotuinen kakkosnelonen jää historian kirjoihin. Päivällä lämpömittari näytti parhaimmillaan +32 astetta eikä illan hämärtyessä lämpötila laskenut hallan puolelle. Vettä ei satanut pisaraakaan koko tapahtuman aikana!

 

 

MTB-Lohja TOYn (Täysin Olematon Yhdistys) vuotuinen hyväntekeväisyystapahtuma Lohja24h järjestettiin nyt 12:sta kerran ja osallistuvia joukkueita oli paikalla 61. Tämän vuoden lahjoitussumma oli yli 18 000  euroa jolloin kokonaistuotto 12 vuoden aikana lastensairaaloiden hyväksi ylitti miljoona ”vanhaa mummonmarkkaa”.

 

Lohja24h ei ole kisa, vaan hyväntekeväisyystapahtuma jossa kerätään samanhenkiset pyöräilijät paikalle viettämään laatuaikaa Lohjan harjulla ja vaihtelevissa maastopoluissa, tapaamaan uusia ihmisiä sekä tietysti nauttimaan siitä tunteesta, jonka saa kun tietää auttaneensa sairaalassa makaavia lapsipotilaita. Ketään ei siis palkittu nopeimman kierrosajan tai pisimmän matkan vuoksi. Jury palkitsi joukkueita näyttävien kunniakierrosten, erilaisten teemojen sekä ”tulevien lupausten” perusteella.

Team Garminille Lohja24h oli tulikaste seuraavia koitoksia, Tahko 60km ja MTB Finlandiaa varten. Kierroksia joukkueelle tuli 76, kierroksen ollessa 7,1 kilometriä pitkä. Rata oli okonaisuudessaan hyvä, nopea, hieman juurakkoinen ja sisälsi muutaman teknisen osuuden terävien ja suurien kivien saattelemana sekä ahdistavien puiden välistä pujottelu. Kapteenina voin vain olla ylpeä joukkueeni saavutuksesta sekä omasta 10 kierroksen osuudestani kokonaismäärään. Joukkue suoriutui kierroksesta noin 25 minuutin keskiarvolla, kukaan ei kaatunut, ei loukkaantunut eikä kalustorikkojakaan ilmennyt. Jokainen myös loisti yksilönä kovimman kierrosajan, hauskimman vitsin tai osaavimman huolto – ja ylläpidon osalta. Yölläkin positiivisuutta riitti vaikka jaloissa ilmeni kramppeja, ilma oli +6 astetta ja yöunta saatiin keskimäärin 2 tuntia henkeä kohden. Aamulla joukkue  polki vielä yhteisen kunniakierroksen ennen palkintojen jakoa ja oman alueen purkutoimenpiteitä. Loppujenlopuksi tapahtumasta jäi todella hyvä ja positiivinen mieli. Tämän hetken tietojen mukaan Lohja24h-tapahtuma järjestettiin viimeistä kertaa, mutta Team Garmin ja omasta puolestani lupaan tehdä parhaani jotta tapahtumalle saadaan jatkoa tulevillekin vuosille. Kunnianhimoinen tavoitteemme on, ettei tämä erittäin suosittu, antelias ja palkitseva perinne katoa paperisodan ja turhan byrokratian vuoksi.

Seuraavaksi voit törmätä Team Garminiin 2.7.11 Tahkolla, tule paikalle niin kuulet viimeisimmät kuulumiset ja Garmin tuoteuutuudet!

-Lasse Leinonen, Captain, Team Garmin

Garmin GPSMAP 720 Vuoden Veneilytuote 2011

Garmin GPSMAP 720 valittiin vuotuisilla Helsingin Venemessuilla vuoden 2011 veneilytuotteeksi.

Garmin kiittää!

Lisää kilpailusta täällä

Tutustu vuoden 2011 veneilytuotteeseen!

Diagnostiikka-anturi ecoRoute™ HD

ecoRoute^™ HD

Garminin ecoRoute HD on helposti asennettava anturi joka tekee yhteensopivasta Garmin nüvi^® autonavigaattorista diagnostiikkapäätteen, jolla voit säästää polttoainetta. Kohti polttoainetaloudellista navigointia - ecoRoute HD lähettää moottori- ja päästötiedot autosi diagnostiikkajärjestelmästä nüviisi. ecoRoute-ohjelma laskee tarkan polttoaineen kulutuksen, hiilijalanjäljen, moottorin suorituskyvyn jne. Lisäksi ecoRoute HD lukee ja näyttää OBD II diagnostiikan vikakoodit ja mahdollistaa vikakoodin merkkivalon resetoinnin.

Yhteensopivuus: nüvi 1260, 1370, 1390, 1490, 1490TV, 1690, 1695, 3760, 3790

Tuotteen ominaisuudet ja tekniset tiedot: 

• Helppo asennus joka vie yleensä n. 5 minuuttia
• Tarkka polttoaineenkulutuksen ja hiilijalanjäljen mittaus
• Reaaliaikaiset moottori- ja päästötiedot – RPM, jäähdytysveden lämpö, ilmanvirtaus, ilmanmäärä jne.

Diagnostiikan vikakoodit (DTC) – mahdollistaa jopa 4000 erilaisen vikakoodin merkkivalon resetoinnin.

 

   
 
 

Usein kysyttyjä kysymyksiä / FAQ

 

Olemme tehneet listan usein kysytyistä kysymyksistä

 

1) Kuinka luon myGarmin tilin?
   - Ohje myGarmin-tilin luomiseksi (PDF)

2) Kuinka rekisteröin navigaattorin myGarmin-tililleni?
   - Ohje Garmin laitteen rekisteröimiseksi myGarmin tilille (PDF)

3) Kuinka lataan karttapäivityksen netistä?
   - Ohje kartan lataamiseksi(PDF)

4) Kuinka asennan netistä ladatun karttapäivityksen tietokoneelle ja navigaattoriini?
   - Ohje kartan asentamisesta (PDF)

5) Kuinka asennan koko Euroopan autoilukartan tyhjälle SD-kortille?
   - Ohje kartan asentamiseksi SD-muistikortille (PDF)

6) Kuinka poistan kartan lukituksen MapSourcessa?
   - Päivitä aluksi MapSource ohjelmisto, voit päivittää ohjelman suoraan MapSourcen kautta.
      "Ohje" valikosta löydät "Tarkista ohjelmistopäivitykset".
      Päivityksen jälkeen, paina MapSourcessa CTRL-U ja valitse Avaa alueet välilehti.
      Löydät avauksen myös "Apuohjelmat" valikosta löytyvästä "Hallitse karttatuotteita".
      Paina "Lisää" ja syötä 25 merkkinen avauskoodisi sille varattuun kenttään.

7) Kuinka asennan kartan MapInstall-ohjelman avulla navigaattoriini?
   - Ohje kartan asentamiseksi SD-muistikortille (PDF)

8) Mikä on SD-kortille esiladatun ja MapSource-CD:llä olevan kartan ero?
   - SD-muistikortilla olevaa karttaa voit käyttää useassa laitteessa (yhdessä kerrallaan)
      , mutta et saa kartta-aineistoa tietokoneella näkyväksi.
   - CD/DVD-levyllä oleva kartta-aineisto lukitaan yhteen (1) laitteeseen ja saa kartan
      näkymään myös tietokoneella.

9) Kuinka aktivoin elinikäisen kartanpäivitysoikeuden (LMU) navigaattoriini?
   - Ohje Lifetime päivityksen aktivoimiseksi (PDF)

10) Miksi navigaattorini ei hälytä kaikista kameratolpista?
   - Navigaattorin kameratolppa tietokanta voi olla vanhentunut. Voit päivittää kameratolppa
      tietokannan tämän ohjeen avulla.

11) Mitä vaihtoehtoja minulla on autoilukartan päivittämiseksi?
   - Ladattavat kartat löydät täältä voit myös ostaa esiohjelmoituja SD-karttakortteja jälleenmyyjiltämme.

 12) Mitkä ovat ehdot nüMaps Guarantee™ tuoreimmain kartan takuussa?
   - Löydät nüMaps Guarantee™ ilmaisen karttapäivityksen ehdot täältä

13) Minne voin raportoida virheellisistä valvontakameroiden paikoista?
   - Voitte raportoida valvontakameroista täällä

14) Kuinka voin ilmoittaa karttavirheestä laitteessani, jotta kartta korjattaisiin tuleviin päivityksiin?
   - Voitte ilmoittaa karttavirheestä suoraan karttavalmistaja Navteqille täältä.

15) Laitteeni kosketusnäyttö ei toimi oikein?
   - Näyttö tarvitsee kalibroinnin. Löydätte kalibrointiohjeet tästä linkistä

16) Mistä tiedän, mikä karttaversio nüvi-laitteessani on?
   - Valitse laitteen etusivulta Työkalut, sitten Asetukset -> Kartta -> Karttainfo
     Kartta, jossa on väkänen ruudussa, on käytössä.
    Jos laitteessa on useampia karttoja, suositus on että käytät vain yhtä karttaa kerrallaan.
     Jos sinulla on useampi versio City Navigator autokartasta, käytä vain uusinta karttaa.

17) Saanko asennettua omatekoisia karttoja Garmin laitteeseeni?

• Voitte tehdä omia karttoja Garmin Colorado, Oregon ja Dakota sarjan laitteisiin.

     Ohje kartan tekemiseksi

18) Miksi NT 2011.30 tai uudempi kartta ei toimi laitteessani?

•  City Navigator NT Europe 2011.30 versiosta lähtien karttatiedoston koko on kasvanut suuremmaksi   kuin 2GB, jonka johdosta seuraavat mallit eivät ole yhteensopivia uusien esi-ohjelmoitujen Eurooppa karttakorttien kanssa, eikä muiden yli 2GB kokoisten karttatiedostojen kanssa.

    * nuvi 3x0 Sarja
    * nuvi 6x0 Sarja
    * nuvi 5000
    * StreetPilot c500 Sarja
   

Esiohjelmoitua Pohjoismaiden karttakorttia voi käyttää laitteissa normaalisti.

Vinkit koko euroopan asentamiseen:

•  Koko Euroopan karttapäivitykseen on käytettävä, DVD versiota kartasta tai nettilatausta.

•  Kartan asennuksessa on valittava "Asenna laitteeseen ja tietokoneeseen" vaihtoehtoa.

•  Laitteen muistiin asennettava esimerkiksi Pohjoismaat tai Länsi-eurooppa.

•  Loput kartoista asennettava tietokoneelle asentuvilla ohjelmilla (MapSource tai MapInstall) erilliselle muistikortille.

• Voit myös ladata MapSource/MapInstall ohjelmilla vain haluamasi maat laitteen muistiin, kunhan huomioita, että karttatiedoston koko ei ole kooltaan yli 2GB, jätät asennuksista sellaisia maita pois joille teille ei ole tarvetta.

• Älä asenna samaa kartta-aluetta laitteen muistiin, sekä muistikortille eli valitset vain alueita joita laitteen muistissa ei vielä ole.

• Lisäohjeita asennukseen saadaksesi ole yhteydessä tekniseen tukeemme

19) Kuinka päivitän laitteeni ohjelmiston?

• Ohje ohjelmistopäivityksen tekoon

20) Karttapäivityksen jälkeen laitteestani hävisi suomenkieli, mitä tehdä?

- Voit palauttaa suomenkielen WebUpdater ohjelmalla, katso edellinen kohta.

Garmin 2011 kuvastot julkaistu

Olemme julkaisseet kauden 2011 kuvastot autoilu-, veneily-, ulkoilu- ja urheilulaitteista.

Tutustu kuvastoihin alla olevista linkeistä.

   Autonavigointi

      Marine A (laitteet)           Marine B (kartat / taulukot)

          Outdoor                            Fitness

Vene 2011 messut 11.2-20.2.2011 Helsingin Messukeskuksessa

Garmin esittelee Vene 2011 messuilla uudet Echo-kaikuluotaimet sekä tuliterän GHP 12-purjevenepilotin!

Osastollamme tapahtuu:

la 12.2. Team Garmin Adventure seikkailu-urheilujoukkueen johtaja, Juha Lehtonen -esittelee Garmin-fitness laitteita ja kertoo heidän syksyn MM-kilpailuun osallistumisesta

la 19.2. Suomen Latu, geokätköasiantuntija, Otto Vähä-Herttua

Lähes koko messujen ajan vahvistuksenamme myös Garmin Salmon Team, Tapani Levula. Hän tuntee lohen ja taimenen uistelun salaisuudet sekä Garmin-laitteiden hienoudet kalastajan näkökulmasta. Tule juttusille!

Voit tavata myös olympiavoittaja Jyrki Järven. Hän voitti yhdessä Thomas Johansonin kanssa kultaa Sydneyn kesäolympialaisissa purjehduksen 49er-luokassa ja toimii osastollamme purjehdusasiantuntijana.