Navigare TV kävi tsekkaamassa kauden huippu-uutuuksia

Navigare TV kävi tsekkaamassa kauden uutuuksia helsingin Vene Båt 13 messuilla, katso sinäkin:

 

Petoteam: Hopeaa

Moi!

Kirous on nyt murrettu ! Lukuisat neljännet sijat jäivät kerralla unholaan, kun kaulaan pujotettiin mitali, joka on saavutettu kuninkuusmatkalta. Helpolla se ei tullut ja kisa oli tiukka loppuun asti ; onneksi itsellä tuo loppu oli vahva. Kontiolahden viikonloppu oli muutenkin huikea Ilves- leirille. Perjantain parisprintistä Henri Jelonen ja Anssi Pentsinen toivat kultamitalit kotiin ja lauantain viestissä em. lisäksi Oittisen Tomi ja minä pääsimme tuulettamaan hopeamitaleja.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kausi ei kuitenkaan ole vielä tässä. Viikonloppuna käydään Suomen Cupin finaalitaistot Rukalla. Viesticupin voitto on hyvin lähellä, mutta henkilökohtaisessa cupissa minulla on vain teoreettiset mahdollisuudet pronssipallille. Anssi on tällä hetkellä kolmannella sijalla henk.koht. cupissa ja Anssin kolmatta sijaa lähdemmekin varmistamaan 20km yhteislähtökisaan tiimitaktiikalla. Toki yritämme samalla saada mahdollisimman hyvät sijoitukset itse kisasta.

Terveisin

Petoteam / Jussi Simula

Uusi Garmin Marine tuoteluettelo selailtavissa

iPhone / iPad versio

 

Muut tuoteluettelomme löydät täältä:

www.garmin.fi/kuvastot

 

Petoteamin kuulumisia

Kauden päättäviin Kontiolahden SM-hiihtoihin on enää kaksi viikkoa ja Rukan Suomen cupin finaalit kilpaillaan viikko niiden jälkeen. Ilves lähtee kauden päättäviin kisoihin niukassa viesticupin johdossa ennen Vuokattia ja Ounasvaaraa. Vuokattiin eroa on 40 pistettä ja Ounasvaaraan eroa on jo 140 pistettä. Viimeisten viikonloppujen aikana kilpaillaan kuitenkin vielä Kontiolahdella parisprintin ja viestin suomen mestaruuksista ja Rukalla kolmen osuuden viestikilpailu, joten jännitettävää riittää viimeisiin kisoihin asti. Ilveksen tavoitteena on taistella joka viestissä voitosta ja hoitaa myös viesticupin voitto kotiin.

Ilves suuntaa kohti kauden päätöstä laajalla rintamalla ja Kontiolahdelle suuntaa Jämsänkoskelta myös bussillinen faneja tunnustamaan oranssia väriä. Kiitos jo etukäteen innokkaille kannattajille ja muillekin taustajoukoille, kauden aikana on ollut hienoa huomata laaja tuki ja mielenkiinto toimintaamme kohtaan. Yhtenä osoituksena tästä managerimme Mika kävi pokkaamassa Keski-Suomen hiihdon myöntämän Vuoden Hiihtoteko –palkinnon, joka myönnettiin Petoteamin toiminnalle.

Petoteamin kauden johtotähtenä tahtipuikkoa on heiluttanut Anssi, joka on raivannut tiensä sprinteissä maailmancupin vakiokalustoon. MM-kisoista taskuun jäi hieno sprintin 16. sija, josta katseet on jo käännetty ensi vuoden Sotsin hapokkaille olympialaduille. Distanssipuolella Anssi jäi niukasti ulos pisteiltä Lahden maailmancupissa ollen 31. Vaikka kausi on ollut huikea, Anssilla riittää intoa vielä kauden loppurutistuksiin: " Koko kauden henkilökohtaisia matkoja hiihtäneenä on todella mukavaan tehdä töitä joukkueen kanssa. Viestihiihdot sytyttävät aina ja niissä on mukavaa jännitettä myös muiden joukkueiden välillä. Suomen Cup on saanut tervettä kilpavarustelua aikaan eri seuroissa ja se on lajille pelkästään positiivinen asia".

Vahvan alkutalven hiihtänyt Jussi joutui sairastumiskierteen uhriksi tammikuun alussa. Jämin SM-kisat jäivät sivuun ja Kontiolahdelle Jussi lähteekin hakemaan hyvitystä viestistä ja sunnuntain henkilökohtaisesta kisasta: "Tavoitteen on viestissä voitto ja mitali viideltäkympiltä, turha sinne on edes lähteä muulla asenteella." Myös Rukalle riittää intoa: "Viestivoiton lisäksi tavoitteena on auttaa sunnuntain henkilökohtaisessa yhteislähtökisassa Anssi podiumille Suomen Cupin henkilökohtaisessa kilpailussa".

Henkka komppaa lähtökohdista Jussia. Tammikuun alussa myös henkka taipui sairasvuoteelle, mutta sieltä noustuaan Kivijärven karpaasi uhkuu revanssihenkeä. Henkka onkin ässä Ilveksen hihassa, sillä kaikissa loppukauden viesteissä on tarjolla perinteisen hiihtotavan osuuksia, joilla mies on kuin kala vedessä. Viestien nykivä hiihtotapa maistuu ja Laajavuoren puskista huhutaan hyppytasurin olevan viritelty äärimmäiseen iskuun.

Tomi "Alsgaard" Oittinen on täksi talveksi kuntoutunut kivenkovaan lyöntiin. Jämin SM-kisoissa Petoteamin nestori näytti kovan ja tasaisen tuloksen tekemisen mallia ja nappasi komeasti sijat 19. ja 23. Tomin tavoitteena on hiihtää viestikultaa Kontiolahdella ja napata hyvä sijoitus myös viideltäkympiltä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Mikko rantautui täksi kaudeksi takaisin Suomen hiihtoskeneen kahden USA:ssa vietetyn kauden jälkeen. Kauaa ei mies tälläkään kertaa maassa viihtynyt, vaan lähti neljän muun suomalaisen kanssa Tour de Ski Chinaan heti joulun jälkeen. Kiinassa nimen eteen laitettiin nimi "black horse", joka petoteamimaisella englannin taidolla taipui lisänimeksi Oranssi Hevonen. Seitsemän kisan sirkuksen läpi jatkunut nousujohteinen vire poiki uuden lempinimen lisäksi myös Mikon parhaan yleisen SM-tuloksen Jämiltä, jossa Mikko skeittasi sijalle 36. Kotimaan kamaralla Mikko on kunnostautunut tänä talvena myös massahiihtojen puolella. Jämi triplassa Mikko majailee hiihdon jälkeen sijalla 2 ennen pyöräily- ja juoksukisoja.

Timolla on takanaan tasaista tuloskuntoa osoittanut kausi. Mikon tapaan Timokin on niilottanut myös pidempiä kisoja ja taskussa onkin vuoden 2013 Pirkan hiihdon yleisen sarjan voitto vapaalla hiihtotavalla. Ei siis ole ihme, että Bobcätsitkin talven kisoihin lupaavaan iskuun koutsannut Timo lähtee Kontiolahdelle erityisesti viidenkympin kuninkuusmatka mielessään.

Tavataan Kontiolahdella!!!!

Petoteam ja Jussi Simula - Taudin kourissa

Moi !

Toivo eli vielä muutamia päiviä ennen tammikuun SM- kisoja, mutta niin siinä vain kävi, että tauti vei voiton ja kisat jäivät väliin. Pettymys on ollut kova, koska jo kesällä reeneissä mietin tulevia Jämin kisoja ja latuja. Junnusta asti on Jämin maastoja tahkottu, joten mäet ovat hyvinkin tuttuja. Siellä, jos missä, olisin halunnut onnistua, mutta nyt se jäi vain haaveeksi.

Tauti oli pitkä ja sitkeä, joten kunto suorastaan romahti sängyn pohjalla maatessa. Palattiin monessakin mielessä lähtöruutuun. Sieltä on pikkuhiljaa noustu, vaikka olen sairastellut vielä toistamiseenkin. Helmikuussa asetin loppukauden tavoitteeksi viimeiset SM- kisat ja eritoten tiimillemme tärkeän SM- viestin (Kuva viime vuodenviestistä). Eikä sovi toki 50km vapaan kisaa unohtaa. Kontiolahden SM- kisat ovat puolentoista viikon kuluttua, joten valmistautuminen on loppumetreillä. Kunto tuntuu olevan hyvällä mallilla, mutta huippukunnossa en vielä ole. Toivon mukaan 1,5 viikon päästä olen!

Terveisin Jussi Simula / Petoteam

Leenan matkassa: Taas jaloillaan!

Kausi 2012 oli kohdallani ohi jo ennen kuin se alkoikaan. Takareisivamma pakotti tekemään harjoittelussa liikaa kompromisseja ja vamman aiheuttamat kivut sekä jalan toimimattomuus eivät missään vaiheessa mahdollistaneet tarvittavaa laatua juoksuharjoittelussa. Se näkyi luonnollisesti myös tuloksissa, vaikka kauteen yllättävällä tavalla mahtuikin muutama ihan mukavastikin sujunut juoksu, kuten Ristiinan puolimaraton sekä HCM. Kaiken kaikkiaan kautta kuitenkin varjosti ja häiritsi vamma siinä määrin, että kokonaiskuva kaudesta jäi hyvin risaiseksi. Taistelu aikaa vastaan, hirvittävät kivut sekä epävarmuus harjoittelussa ja kuntoutuksessa tekivät elämästä toisinaan hyvin synkkää. Toisaalta kuitenkin pääsin osallistumaan Lontoon olympialaisiin; saavutus, joka niin monella urheilijalla jää vain haaveeksi ja unelmaksi.

Takareiteni hamstring-syndrooma leikattiin lokakuun puolivälissä. Jalka oli todella huonossa kunnossa , edes magneettikuvat eivät olleet paljastaneet asioiden todellista laitaa. Sain kunnian olla S. Oravan leikattavana, joten hoito oli maailman parasta! Kuukauden päivät leikkauksen jälkeen olin lähes täydessä levossa ja kävelin kepeillä. Istuminen ei onnistunut kahteen kuukauteen, eikä vieläkään suju kovin hyvin. Pikku hiljaa sain aloitella vesijuoksua ja muita korvaavia treenejä. Painoja nostelin kotosalla ja vahvistin tervettä jalkaa, jotta kroppa sai edes vähän liikettä. Koska aikaa jäi paljon treenaamiselta, oli myös aikaa ajatella. Suhtaudun urheilumaailmaan tällä hetkellä hieman eri  tavalla kuin vielä vuosi sitten. Mennyt vuosi oli opettavainen ja sai minut näkemään monet asiat eri perspektiivistä. Uskon löytäneeni jotakin hyvin arvokasta, vaikka toisinaan ajatukset liikkuivat hyvinkin syvissä vesissä.

Pitkät kävelylenkit tulivat vähitellen ohjelmaan. Ikävystyttävän tylsät tunnit crosstrainerilla ovat toisinaan olleet myrkkyä ulkoilmasielulleni, kun kaihoisasti olen katsellut kuntosalin ikkunasta marraskuun hämärää ja nyt jo vähitellen valaistuvia talvipäiviä. Tammikuun aikana olen päässyt jo tekemään pitkiä ja koviakin harjoituksia hiihtäen. Viikko-ohjelmaan kuuluu tällä hetkellä muutama juoksulenkki, enempää jalka ei vielä kestä.  Harjoitusmäärissä olen ihan hyvällä tasolla mutta juoksukunto on luonnollisesti vielä todella keskeneräinen. Ainoa tie tästä paranemiseen on riittävä maltti harjoittelussa. Päivittäiseen ohjelmaan kuuluu luonnollisesti myös kuntoutusta fysioterapian ja vahvistavien harjoitteiden muodossa. Niihin olen viimeisen vuoden aikana kasvanut siten, että päivät ilman huoltoa ovat todella harvinaisia.

Vaikka painiminen vamman kanssa on ollut tuskallista ja suuri helpotus on nyt vallannut mieleni ainakin osittain, kun joka askeleella läsnä ollut kipu on hellittänyt, olen koko ajan mielessäni vähätellyt omaa tilannettani. Urheilijalle loukkaantuminen on tietenkin pahin mahdollinen tilanne mutta ihmisillä on ”oikeassa elämässä” ihan oikeitakin, vakavia sairauksia, joista ei leikkauksillakaan parannuta. Nämä ajatukset ovat tuoneet suhteellisuutta tilanteeseeni ja muistuttaneet siitä, että elämässä on paljon tärkeämpiäkin asioita kuin toisinaan niin kovin itsekästä ajatusmaailmaa vaativa huippu-urheilu.

Kun nyt näyttäisi siltä, että jalkani paranee ainakin kivuttomammaksi ja toimivammaksi kuin ennen leikkausta, on ajatukseni juoksemisen suhteen kirkastunut. Haluan taas jonakin päivänä nauttia juoksemisesta ja kokea siitä samaa iloa ja vapautta, jotka ovat tuoneet minulle yhdet parhaimmista onnen tunteistani elämässä. Se on jotakin, jonka juoksija voi kokea vain itse, omilla jaloillaan.

 

Terveisin

Leena Puotiniemi

 

UUSI VUOSI, UUSI KUNTO ?!

Löytyihän se sieltä ! Meinaan jokavuotinen jumi, kipsi, takku, tönkkö, jankki ; mitä nimiä nyt sille on jo ehtinytkään keksiä. Varamiehen varamiehen varamiehenä lähdin Rukan maailmancuppiin alle vuorokauden varoitusajalla suoraan leiriltä ja se olikin sitten siinä, jumi löytyi. Kroppa on ollut siitä asti todella väsynyt ja kulku sen myötä kateissa.

Joulun pyhät otin lunkisti enkä kisaillut. Ruotsin Skandinavia Cupissa käväisin viime viikonloppuna toteamassa, että kropassa tuntuu paremmalta. Toivon mukaan se kertoo kunnon olevan nousussa ! Joten toiveissa on ensi viikonloppuna hyvää kulkua Suomen Cupissa Vantaalla. Viime vuonna Vantaalla sain istuskella johtajan tuolissa ja vain Heikkisen Matti ehti muutaman sekunnin edelleni lopputuloksissa. Lauantaina nähdään miten tänä vuonna onnistun. Sunnuntaina on sitten tiedossa räväkkä 3*5km viesti, jossa olen todennäköisesti ankkurina. Ensi viikolla sitten raporttia kisoista, jotka voitte katsoa TV:2selta suorina lähetyksinä noin puolenpäivän aikoihin.

Terveisin

Jussi Simula

Petoteam ja Jussi Simula - Lapinturnee

JÄLLIVAARA !

Alkukauden hyvät hiihdot toivat paikan maailmancuppiin Ruotsin Jällivaaraan hiihtämään viestiä. Ensi sunnuntaina on tiedossa 4*7,5km :n viesti Suomi- trikoissa. Miten paikka joukkueeseen aukesi?

Jyväskylän ensilumenladulla tehdyt muutamat kovat harjoitukset, Vuokatin Suomen Cupin kisat, lepo ja hieronta. Siinä yksinkertainen resepti kunnon nousuun.Lihaksisto on hyvässä kuosissa eli jokasyksyinen jumi on pysynyt poissa, mikä on minulle iso asia. Sen ansiosta olen pystynyt hiihtämään jo nyt hyvää vauhtia. Toivottavasti tämän reseptin avulla vauhti kiihtyy ensi viikonlopun viestiin vielä pikkuisen paremmaksi. Mitään esteitä vauhdin kiihtymiselle ei mielestäni ole, sillä olen saanut harjoitella hyvissä olosuhteissa Levillä jo lähes kaksi viikkoa. Ja hyvä viestiosuus olisi tärkeä jo senkin puolesta, että saisin paikan Rukan maailmancupin kisoihin. Ruka kun on tärkein kotimainen kisa alkukaudesta. Joten seuratkaa sunnuntaina menoa MTV3 MAX :ilta, Eurosportilta tai jälkilähetyksenä MTV3 :lta !

LAPIN TURNEEN TULOKSIA :

- Suomen Cup Rovaniemi 10.- 11-11.

o Sprintti 21.

o 10km pertsa 3. (KUVA)

- Oloksen FIS tykkikisat 17.- 18.11

o 10km pertsa 21. (viidenneksi paras suomalainen)

o 15km vapaa 25. (seitsemänneksi paras suomalainen)

 

Suomen Cup Vuokatti

VOITTO !

Voittotili siis auki heti ekoissa kisoissa. Sprintistä perussija 21., mut sunnuntain viesti olikin sitten meidän juhlaa. Seuraavassa yksityiskohtainen selostus viestiosuudesta. Henkka aloitti Ilveksen joukkueen 3*6km viestin, Anssi oli toisella osuudella ja minä ankkurina. Ja käykää katsomassa kisa YLE Areenasta, jos ette livenä ehtineet katsoa.

ette livenä ehtineet katsoa.

Vaihtoalueella sukset jalkaan ja Anssia odottamaan. Henkka on jo hommansa hoitanut ja Anssi nostaa petoteamin oranssimustaa asua vahvasti lähemmäs keulaa. Itseä vähän hermostuttaa. Porvoon kaveri tulee ekana vaihtoon, mut tiiän et sen selän saan kiinni helposti. Keskitynkin kattomaan tarkemmin eroa takana tulevaan Kuhmoon. Arviolta 30m eroa. Lähden napakasti liikkeelle tietäen, että Kuhmoa ei saa päästää kantaan, ainakaan helpolla. Kurun nousussa laitan Jänöjussi –vaihteen päälle ja ohitan Porvoon miehen, Kuhmosta ei ole tietoa. Kilsan kohdalla mutkassa vilkaisen taakse. Sieltä Kuhmon mies Kusti tulee kovaa vauhtia, joten lyön hieman lisää pökköä pesään. Alkaa olla vauhti jo «limitillä». Stadionin nousussa kuulen väliajankin. 7sekkaa. Vähän tulee hätä puseroon, mutta rauhoitan ja lasken laskun vauhdilla alas ja kurvaan uudelle kierrokselle. Puuskututtaa jo aika paljon eikä loikka irtoa enää niin hyvin. Pöpperöinen lumi vie miestä mihin sattuu, kun sukset kaartuilee lumen seassa holtittomasti.

Taon vain päähän « rauhoita rauhoita, anna suksen liukua ».

Kusti hiillostaa edelleen ja isken sen minkä kerkeän. Samalla mietin taktiikkaa valmiiksi, jos Kusti saa kiinni. Mutta sitten tilanne helpottuu. Vilkaisen kurvissa taakse ja eroa on tullut lisää. Kustilta taitaa katketa paras veto ja itsellä ei ole hätäpäivää, kun paukkuja on vielä jäljellä. Eron kasvaessa omakin hiihto paranee, kun meno hieman rauhoittuu. Tulen stadionin nousuun ja kuulen « Hyvä Petoteam » -huutoja ladun varresta. Oma fiilis nousee ja olen varma voitosta. « Nyt vain pysyt pystyssä ». Vika kiekka alkaa ja varmistelen voittoa pitämällä vauhdin hyvänä, mutta ei liian kovana. Kiekka ympäri ja maalisuoralla voi jo hölläillä ja keräillä TVaikaa ;-) Maaliviivalla tuuletukset voiton merkiksi. JES !

Henri Jelonen, Anssi Pentsinen ja allekirjoittanut.

Seuraavana on edessä Rovaniemen Suomen Cup 10.- 11.11. Ja TV tottakai paikalla. Rovaniemeltä matka jatkuu leirille Leville ja kohti Oloksen tykkikisoja. Sieltä lisää kuulumisia ja talvisia kuvia !

Terveisin

Jussi Simula / Petoteam

Seikkailu-urheilun World Series -kilpailu Raid in France 2012

Adventure Racing World Championships / Raid in France 2012

Team Garmin Adventure

Juha Lehtonen (joukkueen kapteeni), Mikko Kolehmainen, Johanna Leino ja Mika Lehtonen

Kisaraportin kirjoitti Johanna

Tänä vuonna seikkailu-urheilun MM-kilpailut käytiin Ranskassa syyskuun loppupuolella teemalla back to nature. Kilpailun starttipaikkana oli l'Argentiere la Besseen vuoristokylä ja maali sijaitsi Välimeren rannalla Roquebrune Cap Martinissa, ihan Monacon vieressä. Järjestäjien antaman etukäteisinfon mukaan odotettavissa oli yli 500km etenemistä sisältäen 18000 nousumetriä. Vaikka kisavalmistelut olivat joukkueemme osalta alkaneet jo hyvissä ajoin, niin silti reissuun lähtöä edeltäville viikoille tuntui jäävän vielä iso osa pakollisten varusteiden hankkimisesta, niiden testaamisesta ja välttämättömistä matkajärjestelyistä.

Lopulta kaiken varustetaistelun jälkeen koitti varsinainen matka. Joukkueemme (Jussi, Mika, Mikko, minä ja valokuvaaja-huoltaja-Jari) jatkoi Nizzan lentokentältä vuokra-autolla kohti vuoristoa. Muut ihastelivat matkalla upeita maisemia, kun taas Mikko ja Jari takapenkillä ranskalaisia juustoja ja makkaroita. Kisapaikalla olimme tiistai-iltana, joten meillä oli riittävästi aikaa suorittaa pakolliset varustetarkastukset, toimittaa järjestäjille pakolliset todistukset (lääkärintodistukset, kiipeilytodistukset, melontatodistukset yms.) ja käydä läpi kisan aikana tarvittavia varusteita.

Treenilenkkiä ja poseerausta ennen kisaa ilmavasti. Vasemmalta Jussi, Mika, Johanna ja Mikko

Perjantaina saatiin jo kisaamiseen ensimakua, kun prologi juostiin kaupungin keskustassa rogaining-suunnistuksena, jossa rastit sai hakea vapaavalintaisessa järjestyksessä. Joukkueemme suoriutui siitä hyvin ollen prologin jälkeen sijalla 14 ja päästen seuraavana aamuna varsinaiseen kisaan starttaamaan 7 min kärjen jälkeen.

Osuus A: high mountain

Koska edellisenä vuotena järjestäjät olivat saaneet "negatiivista palautetta" kisailijoiden kyyditsemisestä bussilla lähtöpaikalle, niin tänä vuonna siirtyminen ensimmäisen etapin lähtöön tapahtui polkemalla noin puolentoista tunnin matka ylämäkeen järjestäjien johdolla. Varsinainen kisa starttasi lauantaiaamuna klo 6. Jo ensimmäisellä osuudella kävi selväksi, että järjestäjien ennakkoon lupaamia nousumetrejä kisassa tulisi riittämään. Päivä valkeni, kun kiipesimme kohti ensimmäistä vuoren huippua. Matkalla lenkkarit vaihtuivat ylävuorikenkiin, jäärautoihin ja -hakkuihin ja loppumatka huipulle olikin jäätikkötaivallusta auringon paisteessa. Ylämäkeen nousua etenimme verkkaisesti, mutta siitä huolimatta tasaisen maan urheilijoiden kropat olivat ihmeissään jo 3000m korkeudesta. Järjestäjät olivat määränneet osuudelle minimiajan 7,5tuntia, jota ennen ei seuraavalle osuudelle saanut lähteä. Kärkijoukkueet ehtivät tässä välissä lepäämään jo hyvän tovin, mutta me käytimme matkaan koko määrätyn ajan ja jatkoimme matkaa välittömästi varusteiden vaihdon jälkeen.

Jäätikköetappi oli häikäisevä kokemus. 1800 metrin nousu neljässä tunnissa ja jäätikkövarusteilla oli raju rypistys, josta seurasi vaikeuksia seuraavaksi kahdeksi vuorokaudeksi.

Osuus A2: mountain bike+trek

Sääolosuhteista johtuen järjestäjät olivat joutuneet vielä starttipäivänä lyhentämään ensimmäistä jäätikkö-osuutta. Jotta matka ei jäisi liian lyhyeksi ja nousumetrit vajaiksi, oli tilalle laitettu korvaava trekkiosuus, joka alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen toteutettiin sulalla maalla. Lyhyen pyöräsiirtymän jälkeen vaihdoimme lenkkarit jalkaan ja matka alkoi. Oli iltapäivä ja aurinko paistoi täydellä voimallaan. Rasteja oli ainoastaan 6kpl, mutta välimatkat pitkiä. Paikallinen perhe oli iloksemme pystyttänyt matkan varrelle kioskin, josta myivät juomia ja vohveleita uupuneille kisailijoille ja taisivat saada samalla hyvän tilin kuumuudesta johtuen. Päivä ehti etapin aikana kääntyä kisan ensimmäiseksi yöksi. Joukkueemme ensimmäiset ongelmat tulivat, kun sekä Jussi että Mika tulivat huonovointisiksi. Ehkä polttava helle päivällä yhdistettynä rasitukseen ja korkeuteen saivat elimistöt sekaisin, eikä ruoka tai juoma pysyneet enää sisällä. Yöstä tuli taistelua, mutta tarvittavien taukojen ja Mikon erinomaisen suunnistuksen ansiosta pääsimme vuorilta takaisin vaihtoon pyöriemme luo. Olimme tässä vaiheessa pudonneet noin sijalle 35, mutta emme vielä huolestuneet tilanteesta sillä kilpailu oli hädin tuskin alkanut.

Osuus B: Mountain bike

Saavuimme vaihtoon aamuyöstä, mutta päätimme jatkaa välittömästi pyörillä eteenpäin, koska nukkuminen kylmässä ja kosteassa olisi ollut vaikeaa. Pyöräosuus oli suht helppoa polkemista ja pääsimme seuraavaan vaihtoon aamun valjetessa.

Osuus C: Trek

Auringon noustessa sunnuntaiaamuna aloitimme kisan kolmannen trekkiosuuden, jonka alussa oli heti köysiosuus. Köysiosuus oli noin 10m korkuisessa vesiputouksessa, jossa piti kiivetä köysivarmistuksella ylös narutikkaita pitkin. Pojat kiipesivät ongelmitta ylös, mutta allekirjoittaneella taisi mennä kokemattomuudesta johtuen köydet sekaisin ja lopputuloksena oli kaikkea muuta kuin sujuva ja ripeä ylösnouseminen. Pelastusoperaatio onnistui ja matka jatkui ylöspäin Jussin pitäessa suunnistusvastuuta tällä osuudella. Aamupäivän aikana alkoivat silmät painaa ja päätimmekin pitää tunnin nukkumistauon keskellä aurinkoista vuorenrinnettä. Tauon jälkeen matka jälleen jatkui nousumetri kerrallaan ja toinen kisayö alkoi. Yö oli pitkä ja jalat alkoivat kilometrien myötä oireilla hiertymillä ja rakoilla. Noin klo 4 aamuyöllä pääsimme vaihtopaikalle, josta tarkoitus oli jatkaa via ferrata –köysireittiä pitkin sekä osittain joessa kahlaten rafting-osuuden alkuun. Tiedossa oli, ettei rafting-osuudelle pääse lähtemään, ennen kuin klo 7 aamulla dark zonen vuoksi, sillä pimeällä ei kuohuvaan koskeen ole asiaa. Hetken mietinnän jälkeen päätimme jäädä nukkumaan pariksi tunniksi kuivilla vaatteilla ja jatkaa matkaa klo 6 aamulla, jolloin pääsisimme samalla vaatteiden kastumisella ilman lisätaukoja raftingin alkuun. Idea oli hyvä, mutta järjestäjät olivat asiasta eri mieltä, sillä saavuttuamme varsinaiselle dark zonea varten merkatulle alueelle, kävi ilmi, ettemme pääsisikään jatkamaan matkaa ennen kuin klo 8. Kirosimme asiaa hetken aikaa, jonka jälkeen tyydyimme värjöttelemään jokikahlauksen jäljiltä märissä vaatteissa nuotion äärellä vaaditun tunnin ajan, kunnes pääsimme jälleen hyppäämään viileään jokeen.

Osuus D: Ratfing

Dark zonesta johtuen raftingiin oli lähdössä monia joukkueita yhtä aikaa. Pikainen opatus järjestäjiltä, märkäpuvut päälle ja menoksi. Meno sujui vauhdikkaasti siihen asti, kunnes kosken virtaus yltyi ja juutuimme kivien väliin. Vettä alkoi kuohua veneeseen sisälle ja samassa rytäkässä vesimassat tempaisivat Mikon mennessään. Järjestäjien avulla saimme kumiveneen jälleen menokuntoon ja Mikkokin löytyi kuivalta maalta 50m päästä. Matka jatkui. Vähitellen menoon alkoi löytyä oikea rytmi ja pääsimmekin ohittamaan monta joukkuetta tällä osuudella.

Meno oli vauhdikasta, sillä vettä riitti. Vettä riitti siis myös paatin sisäpuolella.

Osuus E: trek

Jussi ja Mika olivat molemmat huonossa hapessa tässä kohtaa kun kisaa oli takana reilut kaksi vuorokautta. Pahoinvointi oli jo takana, mutta Jussilla oli energiat nollissa ja Mikalla flunssaa. Tiesimme että tästä suunta oli ylöspäin ja teimme kaikkemme olomme parantamiseen. Raftingin jälkeen oli jälleen vuorossa keskipäivän helteessä polttava trekkiosuus. Matkaa ei ollut kilometreissä paljon, mutta nousua riitti. Etappi loppui joen varteen, josta alkoi kisan ensimmäinen melontaosuus.

Osuus F: kayak

Melontaosuudelle pääsimme lähtemään hyvissä ajoin iltapäivällä, joten arvioimme, ettei meidän tarvitse olla huolissamme seuraavan yön dark zonesta. Melonta sujui reipasta vauhtia koskea pitkin säännöllisesti kiviin törmäillen, mutta pystyssä pysyen. Melonnan jälkeen oli kisan ensimmäinen pakollinen tauko. Kisaa oli taivallettu tässä vaiheessa 2,5 vrk ja neljän tunnin tauko teki hyvää. Tavoitteena oli nopea syöminen, varusteiden vaihto ja nukkuminen. Jo pelkästään märkäpuvun vaihtaminen kuiviin vaatteisiin oli upeaa ja lämmin pussiruoka lähestulkoon taivaallista.

Osuus G: trek

Kisan kolmannen yön pimeydessä lähdimme jälleen trekkaamaan. Tällä kertaa etappi oli lyhyt suunnistus ja nousumetritkin kohtuulliset.

Osuus H: bike

Etukäteen reittiprofiilia katsellessa tämä osuus oli herättänyt pelonsekaisia ja epäuskoisia tunteita. Kisaa oli taivallettu lähes kolme vuorokautta, yö oli pimeimmillään ja edessä oli 1500m nousua vuoren huipulle. Parin ensimmäisen nousutunnin aikana monenlaiset ajatukset risteilivät päässä, mutta vähitellen ajatuksetkin loppuivat ja ajo muuttui puoliunessa tapahtuvaksi pyörittämiseksi ja taluttamiseksi. Välillä pimeydestä kuului lehmän kellojen kilkatusta, mutta muuten ympärillä oli pelkkää pimeää. Neljän tunnin kipuamisen jälkeen saavutimme huipulla olevan kapean tunnelin. Väsyneenä mietimme, että maisemat saattaisivat olla komeat, jos pimeydeltä niistä jotain näkisi. Vuoren toista puolta alaspäin laskiessa väsymys kostautui ja Mika+pyörä tippuivat vaarallisen näköisesti tieltä. Kaikeksi onneksi vahinkona tuli ainoastaan muutama ruhje, vaikka ainekset olisivat olleet paljon pahempaankin! Kaatumisen seurauksena tulleen adrenaliiniryöpyn turvin loppumatka alas sujui huomattavasti pirteämmin ja alhaalla alkoi jo aamuaurinkokin paistaa. Jälleen päädyimme jatkamaan matkaa, niin kauan kuin virtaa riittää ja nukkumaan vasta myöhemmin. Alhaalla pienessä kylässä oli kisan ensiapupiste, jossa Mika sai putsattua haavansa muiden hakiessa kylän leipomosta pizzaa ja kokista aamupalaksi.

Ylämäkeen vauhti ei päätä huimannut, ja tämä oli kilpailun parasta alustaa.

Alhaalta kylästä pyöräreitti jatkui hienoja vuoristoteitä ja polkuja pitkin jälleen ylöspäin. Suurin osa polkujen hienoudesta tosin meni sivu suun, koska väsymyksestä johtuen pyörän pysyminen polulla vei kaiken energian ja kuumuuskin alkoi tehdä tehtäväänsä. Rasti toisensa jälkeen matka kuitenkin eteni ja vaihtopaikalle saavuimme tiistaina iltapäivällä, eli kun kisaa oli taivallettu 3,5 vrk.

Osuus I: trek

Iltapäivän helteessä alkoi jälleen nousu kohti seuraavia vuoria. Jalat olivat jo kipeinä rakoista ja Mikan repusta löytyvä Burana-purkki keveni hyvällä vauhdilla. Ilta-auringossa saimme haettua suuren osan etapin rasteista. Pimeys kuitenkin laskeutui nopeasti, viereiset laaksot täyttyivät uhkaavasti sumusta ja suunnistus muuttui haastavaksi. Etappi kulki kansallispuistossa, jossa oli sallittua kulkea vain merkatuilla poluilla, mutta pimeydessä jopa merkittyjen polkujen löytäminen oli vaikeaa. Keskellä yötä kokattu pussikeittoillallinen betonibunkkerissa oli yksi yön ehdottomasti parhaista hetkistä. Takana olevalla vuorella näkyneet seuraavien joukkueiden otsalamppujen valot kuitenkin yllyttivät jatkamaan matkaa ilman sen suurempia taukoja. Tällä etapilla alkoivat takana olleet valvotut yöt vaatia veronsa. Pienillä poluilla pimeässä eteneminen muuttui lähinnä hitaaksi hortoiluksi eikä suunnistaminenkaan ollut niin vaivatonta kuin aiemmin. Näin jälkikäteen ajateltuna tuolloin tehty päätös pysähtyä lepäämään oli siinä vaiheessa ainoa järkevä vaihtoehto. Keskellä pimeätä metsää levitimme avaruushuovat maahan ja kaivoimme repuista makuupussit niiden päälle. Suunnitteilla ollut kahden tunnin uni vaihtui lähes viideksi tunniksi, kun kukaan väsyneistä kisailijoista ei herännyt rannekellojen soittoon. Pitkän levon jälkeen askel olisi tuntunut melkeinpä kevyeltä, mutta onneksi jalkojen rakot pitivät huolen, ettei olo tuntunut liian hyvältä.

Kuuden tunnin päästä tämän kuvan ottamisesta olimme takana näkyvän vuoren puolivälissä.

Osuus J: mountain bike

Aamupäivällä matka jatkui pyörien päällä. Olimme jo ehtineet odottaa osalle joukkueesta viime vuonna tutuksi tulleita ranskalaisia "maastopyöräilyosuuksia", joissa suurin osa matkasta kului pyörää taluttaen. Tähän asti kisan pyöräosuudet olivat olleet suhteellisen helppoa poljettavaa, mutta tästa alkoi toisenlainen pyöräily. Etappi alkoi loputtoman tuntuisella ylämäellä, jota edettiin jyrkkyydestä johtuen taluttamalla. Ylhäällä odotti 700m mittainen pakollinen pyörän kantaminen ja matka jatkui kansallispuiston polkuja pitkin. Kivikkoisessa vuoristossa saattoi ajamisesta vain haaveilla. Vuorilta alas päästyämme matka jatkui joessa pyörän kanssa kahlaten ja välillä joen rinteillä keikkuen. Suurimmasta epätoivosta huolimatta matkalla mahtui muutamia todella upeita pyöräilypaikkoja, maisemista puhumattakaan. Keskiviikkona iltapäivällä pyöräosuus oli poljettu/talutettu ja oli toisen pakollisen neljän tunnin tauon vuoro. Jälleen teimme ripeän varusteiden vaihdon, hoidimme rakot ja valmistimme herkullisen pussiruoan. Uniaikaakin jäi käytettäväksi reilut pari tuntia.

Osuus K: trek+canyoning+ropes

Keskiviikon illan pimentyessä lähdimme kapuamaan vuoren rinnettä kohti kanjonoinnin lähtöpaikkaa. Pojat olivat lajia edellisvuotena päässeet kokeilemaan, mutta itselleni se oli täysin uusi kokemus. Huoltopaikalla jalkaan olivat vaihtuneet Mikan koon 45 lenkkarit, sillä jalat olivat melkoisen turvonneet ja kipeät hautuneiden rakkojen vuoksi. Ylöspäin tepsuttelu ylisuurilla kengillä olikin kivutonta ja mieli oli hyvä. Ylhäällä kiskoimme märkäpuvut päälle ja usean tunnin matka pimeässä kanjonissa pääsi alkamaan järjestäjien toivotellessa hyvää matkaa. Seuraavat tunnit olivatkin täynnä mitä moninaisimpia tunteita ja hetkiä. Välillä iski epätoivo, kun jalat luistivat ylisuurissa ja läpimärissä kengissä kuin öljytyt. Välillä pelko, kun tajusin tiputtaneeni ATC:ni kanjonin pohjaan ja edessä oli vielä useampi laskeutumispätkä. Jussi antoi minulle kasinsa ja itse suoriutui pelkällä karabiinilla. Pojilla taisi päällimmäisenä tunteena olla kylmyys, kun joutuivat odottamaan läpimärkinä, kun yritin selviytyä köysipätkistä eteenpäin. Lopulta kuitenkin kanjonin pää tuli vastaan ja samoihin aikoihin alkoi jo torstaiaamukin valjeta. Edessä olivat vielä muutama köysipätkä, johon kuului muun muassa laskeutuminen kallionjyrkännettä pitkin kohti melontaosuuden alkua. Onneksi tuolloin oli vielä sen verran pimeää, etten nähnyt kallioseinämän korkeutta. Alhaalla kerrottiin, että laskeutumismatka oli ollut 100metriä.

Rasti 21:ltä alkoi canyoning, eli selviytyminen kolme kilometriä pitkästä mutta kapeasta ja vedentäyttämästä kanjonista pitkään laskeutumiseen.

Osuus L: kayak

Kisan pisin melontaosuus oli reilu 50km koskea pitkin. Vettä ei koskessa ollut ainakaan liikaa, koska tasaisin väliajoin Jussi joutui hyppäämään kanootistamme pois ja työntämään kanoottia pois kiviltä. Säännöllinen kivien päällä pomppiminen onneksi piti hyvin hereillä, kun silmät alkoivat painua kiinni. Olimme meloneet yli 40km, kun kanoottimme alkoi yhtäkkiä uida epävakaasti. Pikainen tilannearvio rannalla osoitti, että kivet olivat tehneet kanootin pohjaan kunnon halkeaman, josta vesi pääsi kanoottiin. Koska varsinaiset kanootinkorjausvälineet eivät varusteisiimme kuuluneet, irrotimme varustesäkeissä olleet ilmastointiteipin palat sekä järjestäjien kisatarran kanootin kyljestä. Näillä saimme halkeamaa sen verran tukittua, että selvitimme loppumatkan.

Osuus M: trek

Tässä kohtaa kävi selväksi, että seuraavasta cut off-pisteestä emme ehtisi läpi. Aikaa oli, mutta ei tarpeeksi, koska ylitettävänä oli vielä useampi kukkula. Varsinaisia vuoria ei tällä osuudella ollut, mutta järjestäjät olivat tilalle löytäneet piikkipuskaisia rinteitä, hidasta kivikkoa ja loppuhuipennukseksi lyhyitä pätkiä uintia kanjonissa. Olimmehan juuri melonnan jälkeen saaneet vaihdettua kuivat vaatteet päällemme. Ilta oli pitkällä kun lopulta saavuimme osuuden loppuun, josta meidät ohjattiin yhden trekki-etapin verran lyhennetylle reitille. Nyt saimme tietää, että olimme nousseet noin sijalla 20. Alkuvuorokausien vaikeuksien jälkeen tämä sija tyydytti ja piti yrittämistä yllä.

Osuus N: bike

Suunnitelmissamme oli nukkua pari tuntia ennen matkan jatkamista. Jälleen kuitenkin herätyskello ja unen puute tekivät tepposet ja nukuimme pommiin. Noin viiden tunnin unien jälkeen perjantaiaamu alkoi valkenemaan. Lenkkareiden lisäksi myös pyöräkengät olivat käyneet kipeille jaloilleni liian pieniksi ja jouduin jatkamaan matkaa edelleen Mikan juoksulenkkareilla. Viimeinen pyöräilyetappi oli yhtä haastava kuin aiemmatkin. Ylämäkeä riitti niin asvaltilla polkien kuin pienillä vuoristopoluilla työntäenkin. Jokaisen mäen huipun takana odotti jo näkevänsä edes vilauksen Välimerestä, mutta päivä alkoi jo kääntyä illaksi ennen kuin oikeasti näimme palasen Välimerestä. Kilometrit taittuivat, mutta voimat olivat jo täysin lopussa.

Osuus O: kayak

Kun pyörät oli viimeisen kerran pakattu laatikoihin, oli edessä kaksi rastia Roquebrunen kylässä jalkaisin ja tämän jälkeen parin kilometrin melonta Välimeren rannikkoa pitkin maaliin. Välimeren suolavesi kirveli ikävästi viikon aikana tulleissa haavoissa ja rakoissa, mutta olo oli voiton puolella. Jari oli Suomen lipun kanssa odottamassa meitä, kun meloimme sataman valojen loisteessa kohti maalia. Maaliviiva ylittyi klo lauantaina 00.40 lähes 163 tunnin kisaamisen jälkeen.

Viimeinen rypistys maaliin melomalla välimeressä viitisen kilometriä.

Maalissa, sijoitus 21

Matkaan lähteneistä 66 joukkueesta maaliin tiensä selvitti noin puolet. Päällimmäisenä tunteena maalissa oli väsymys ja helpotus maaliin pääsystä. Takana oli pitkä ja rankka kisa. Kertaakaan kisan aikana mieleeni ei tullut sitä kuuluisaa ajatusta, ettei enää koskaan, eli siltä osin kisa oli onnistunut. Nyt, kun kisasta on jo jonkin aikaa kulunut ja kengät mahtuvat taas jalkoihin, voi miettiä mitä teimme hyvin kisan aikana ja missä olisi ollut parantamisen varaa. Suunnistus oli yksi vahvuuksistamme, kiitos siitä Mikolle ja Jussille. Melonta ja rafting -osuudet olivat ripeitä ja sujuvia alkukangertelujen (Mikko yli laidan) jälkeen. Myös varustepuoli oli hyvin suunniteltu ja toimiva. Itselläni kokemattomuus kiipeilyvälineiden kanssa oli selkeä puute kisan aikana. Ehkäpä merkittävän ongelman muodosti liian pitkälle venytetty valvominen. Toisaalta cut-offit ja dark zonet pitivät huolen siitä, ettei suunnitelmallisuutta voinut juurikaan noudattaa. Vaihdoissa toimintamme oli ajoittain hyvää, mutta useamman kerran aikaa tuhraantui aivan liian paljon. Kaiken kaikkiaan itse kisa oli hieno. Järjestelyt pelasivat mielestäni hyvin muutamia yksityiskohtia lukuunottamatta. Maisemat olivat niin upeat, kuin osasimme jo etukäteen odottaa sekä reitti oli odotusten mukaan erittäin haastava. Uskon, että joukkueet saatiin tuloslistalle päivän kuntonsa mukaiseen järjestykseen, oma sijoituksemme mukaan lukien. Palautuminen kisasta vie vielä oman aikansa, mutta jo tässä vaiheessa ajatuksissa on, että miksei tulevaisuudessa uudestaan.

Petoteam - Ramsaun lumilta kohti kisakautta

Ramsaun lumilta kohti kisakautta

Kuusi kuukautta työtä takana ja lähes kuusi kuukautta kisaamista edessä. Hiihdon kisakausi on siis alkamassa Vuokatin Suomen Cupin osakilpailulla ja jännitys sen kuin tiivistyy Petoteamin hiihtäjilläkin. Kisakuntoa käytiin viimeistelemässä Itävallan Ramsaussa, joten seuraavassa hieman petojen henkilökohtaisia ajatuksia leiristä ja toki pientä spekulaatiota ennen kauden alkua.

Henri Jelonen: Ensimmäinen päivä ja ensimmäinen harjoitus jäätiköllä. Ohjelmassa oli hiihtelyä vapaalla. Kropassa oli havaittavissa tyypillistä Henrin syysjäykkyyttä, jota oli entisestään jäykistänyt Jämin hiihtoputkessa tehdyt tehoharjoitukset. No, keli ja maisema maittoi, mutta happi ei liikkunut. Sykkeet eivät oikeen pysyneet kontrollissa, joten täytyi lisätä juomataukojen määriä. Lenkin päätteeksi laktaatti arvo 5.2mmol/l kertoi hyvin lenkin tuntemuksia. Iltapäivän rauhallisen rullalenkin aikana päässä liikkui ajatus: "olenko montussa." No onneksi suunta oli ylöspäin ja harjoitukset alkoivat tuottaa tulosta.

 

Timo Nurminen: Taas on yks mahtava reissu jäätikölle tehty. Kelit suosi ja maisematkin olivat pysyneet yhtä mahtavina kun edellisinä vuosina. Leiri oli kaikin puolin onnistunut eikä totaalista simahtamista tänä vuonna tullut. Sain tehtyä kaikki treenit suunnitellusti, josta olen todella iloinen. Parhaimpana harjoituksena voisin mainita pertsan rullahiihdon dahcsteinstrassea ylös. 7*2min melkein täysiä 2 minsaa palautellen välis. 

 

Jussi Simula: Leirin paras reeni omalla kohdallani oli ehdottomasti vapaan tyylin rullahiihtoharjoitus Zauchenseen ylämäkeen. Ohjelmassa oli 5*5min tykittelyä anaerobisen kynnyksen tuntumassa ja lopussa vähän kynnyksen ylikin. Eli tiukahko reeni. Reenin huipensi kiivetyn ylämäen laskeminen alas takaisin autolle. 7km pitkä alamäki hengissä alas. En suosittele kokeilemaan. Treenidata: http://connect.garmin.com/activity/237159676

Ja käytiinhän me sauvarinteessäkin. Suomessa pitää perinteisesti hilata vähintään viisi nousua paikallisen kukkulan huipulle ja hölkötellä alas. Nyt ei, ihme ja kumma, ollut tarvetta tehdä kuin yksi nousu. Schladmingista lähtevä Planain rinteille kiipeävä laskettelurinne on ehdottomasti jyrkin mäki mitä on tullut noustua. Treenidata: http://connect.garmin.com/activity/237163583 Kuten treenidatasta näkee, niin ei ole vauhdin hurmaa tuossa kiipeämisessä. Mutta ensi talvena samassa rinteessä on varmasti vauhdin hurmaa, kun alppihiihdon MM- kisojen syöksylasku kilpaillaan helmikuun lumilla.

 

Kokonaisuutena Ramsaun leiri oli erittäin onnistunut ja mikä tärkeintä, kaikki pysyivät terveinä. Se, jos mikä, lupaa hyvää talvea ajatellen. Toki viime talvelta on puolustettavana SM- viestihopea ja Suomen Cupin viestikokonaiskilpailun toinen tila. Joten miesten pitääkin olla terveinä ja hyvässä kunnossa, sen verran kovaa kilpailu on. Ja positiivisen lisän Jämsänkosken Ilveksen viestijoukkueisiin tuo pari uutta kasvoa. Se luo tiukkaa kilpailua viestipaikoista ja sairastelujen sattuessa kohdalle, saadaan viivalle silti iskukyisiä joukkueita. Ja tavoitteena ei ole tietenkään mikään muu kuin viime vuotisten sijoitusten parantaminen, joten kohti talvea lippu korkealla ja voitto mielessä!

- Jussi Simula -

Garmin ja murtomaahiihtojoukkue Petoteam yhteistyöhön

Garmin ja murtomaahiihtojoukkue Petoteam ovat tehneet yhteistyösopimuksen. Joukkueessa hiihtää kovia nimiä ja odotettavissa on, että ensikaudella he tulevat näkymään sekä kansallisten, että kansainvälisten kisojen palkintosijoilla. Suurin osa heistä on ollut tyytyväisiä Garmin käyttäjiä jo useamman vuoden ajan. Garmin-blogissa seuraamme jatkossa joukkueen treenejä ja kisamenestystä aktiivisesti. Toivotamme Petoteamille hyviä treenejä ja menestystä talven kilpailuihin!

 

PETOTEAM LÄHDÖSSÄ RAMSAUN LEIRILLE 2.10.2012

KUVASSA:JOONAS HEINÄNEN - MIKA STRÖM - TIMO NURMINEN - JUSSI SIMULA - HENRI JELONEN

GARMIN PETOTEAMIN MATKASSA RAMSAUSSA 2-16.10.2012

3.10.2012 PETOTEAM kiittää ja kuittaa Garmin yhteistyö sopimuksesta  koko Garmin henkilöstöä yhteistyön alkamisesta.

Petoteam onkin jo pitkin syksyä kulkenut reeneissä ja leireillä garminin 610 rannelaite mukanaan ja kovassa käytössä. Testijuoksu tilanteesta, himoksen joka vuotinen ylämäki testijuoksu (pituus 3300m, korkeusero 137m) löytyy dataa Jussi Simulan toimesta. käy katsomassa: http//connect.garmin.com/activity/225476167

Tällä hetkellä Petoteam leireileekin sitten Itävallan Ramsaun jäätiköllä toiveissa saada lunta suksien alle, jo kuukauden päästä alkavan kisakauden lähestyessä kovaa vauhtia.  Tänään 3.10 onkin jo ensimmäinen hiihtotreeni takana loistavassa auringon paisteisessa säässä , on kuitenkin sanottava että lunta ei juuri nimeksikään ollut suksien alla vaan jäätikölle rouhittu hiihtobaana, joka tosin oli olosuhteisiin nähden hyvä ja liukas hiihtää pienen yöpakkasen jäljiltä, siniseltä taivaalta paistava aurinko nosti kuitenkin mielen ja harjoitus innon korkealle=).

Helsingin päästä lähtiessämme otimmekin osasta Petoteamia lentokentällä kuvia joka keräsi muutamia uteliaita ihmisiä seuraamaan kuvaus sessiota. Matkan alkaessa räväkällä vauhdilla garminin näyttäessä yli 700km/h oli matka alkanut kohti Muncheniä jossa autoa vuokratessamme virkailija alkoi kyselemään , joukkuetta kun niin samanlaisissa hienoissa paidoissa liikutte? Laji oli kuitenkin tullut selväksi valtavan suksipussi röykkiön poikien toimesta lipuen ohi vastaanottotiskin. Virkailijan pyöritellessä päätään kuinka meinaatte noiden kamppeitten kanssa mahtua näihin autoihin  olimme jo kovaa vauhtia työntämässä tavaroita kohti parkkihallia. Hyvin mahduttiin ja hetkessä olimme jo saksalaisella autobaanalla kohti Ramsauta garminin näyttäessä vauhtia hyvän matkaa päälle yli 150km/h.

Täällä pitäisi sitten olla pari viikkoa keräämässä voimia hyvistä keleistä ja olosuhteista, sekä tietenkin niitä ”lumi kilometrejä” talven koitoksia varten. Kuulumisia sitten leirin jälkeen onnistuiko tämä suunnitelma?

Aurinkoisin terveisin Ramsausta:

Teampäällikkö MIKA STRÖM / PETOTEAM